Ilmeisesti digitaaliähky ja somen poistaminen saivat minut yli vuodeksi unohtamaan myös tämän blogin. Kirjoitin heinäkuussa 2025 muistiinpanoja luetusta kirjasta, mutta muutoin olen kirjoittanut ajatuksiani vain luonnoksen muotoon jota ei ole tarkoituskaan julkaista.
Elämässä on ollut kaikenlaista pohdittavaa ja vuosi 2025 oli vaikeanpuoleinen jatkumo raastavalle vuodelle 2024.
Luin kesällä 2025 kirjan He ovat suolaa ja valoa, Terhi Törmälehto, Otava 2024.2
Kirjassa käsitellään fundamentalismia ja kulttuurien törmäystä sekä ihmisen tekojen ristiriitaisuutta. Tarina seuraa kahden naisen erillään olevia matkakertomuksia matkasta Israeliin jotka lopussa kompastuvat toisiinsa.
Uskonto nähdään pelastuksena. Jostain saapuu pelastaja puettuna komean miehen hahmoon, pelastaja jonka avulla kadoksissa ollut elämän suunta löytyy. Uskonto on myös syvempi tarkoitus joka ohjaa elämää ja tekemistä kaiken maallisen yli. Ammatti, perhe ja hyvä elämä ovat täysin alisteisia sille, että Jeesus syntyi aikanaan luvattuun maahan jonka kansa on valittu ja siksi heitä varten maa täytyy saattaa ennalleen. Toinen naisista antaa itsensä kokonaan tälle tehtävälle vaaroja kaihtamatta.
Uskonnolla oikeutetaan sotimista. Kysymys siitä kenellä on oikeus vallata maa, on täysin yksiselitteinen, onhan kyseessä Jeesuksen maa. Ajattelen itse että edes juutalaisvainot eivät voi oikeuttaa palestiinalaisten tappamista ja häätämistä. Ylisukupolvinen kauna ei anna mahdollisuutta edes vilkaista siihen suuntaan että israelilaiset ja palestiinalaiset voisivat molemmat olla väärässä.
Kirjan toisen päähenkilön järkähtämätön vakaumus vaalii juutalaisuutta, joka näyttäytyy rotuoppina, jossa yksi kansa, juutalaiset, on ylitse muiden ja heidän tulee täyttää maa eikä sekoittua muihin uskontoihin. Ihmisen loputon etsintä elämän tarkoitukselle tulee täytettyä uskon teoilla, helposti ja selkeästi, suunta on valittu eikä tarvitse enää kyseenalaistaa. Tässä on tavallaan jotain kaunista ja levollista, sellaista mitä moni ihminen etsii ikänsä löytämättä.
Kirja on täynnä ristiriitoja, se on uskoa pursuava ja samalla usko on kaunista ja pyhää sekä täysin mielipuolista ja epäloogista.
NOUSSEET AJATUKSET:
Tämä oli todella vahva lukukokemus, koska matkakertomukset ja henkilöt olivat niin samastuttavia ja arkisia mutta samaan aikaan todella kaukana minusta vakaumuksellisen ja moraalisen akselin asteikossa. Sain ikäänkuin kurkistaa fundamentalistin pään sisään ja siellä oli rauhallista mutta pelottavaa.
Kommentit
Lähetä kommentti