Kolme vuotta sitten aloin kirjoittaa ajatuksiani blogimuotoon. Tarkoituksena oli alunperin että myös siskoni kirjoittaisi tähän samaan blogiin, mutta hänen tekstinsä ovat edelleen jossain muussa muodossa, ehkä ajatuksina tai kirjoituksina positiivisen psykologian opintopäiväkirjoissa. Hän ei ole kolmen vuoden aikana kirjoittanut tähän blogiin vaan kaikki tekstit on syntyneet isosiskon näppäimistöstä. Huomaan että olen kuluneiden vuosien aikana mennyt yhä syvempiin pohdintoihin hyvästä elämästä.
Kuuntelin Yle Areenasta Sari Valton keskusteluohjelmaa, jonka jakson aiheena oli elämän yksinkertaistaminen. Suosittelen Sari Valton ohjelmaa, se tulee lähelle ihmistä eikä kaihda mitään aihetta vaan puhuu kuolemasta, ikääntymisestä ja jopa uskonnosta. Toni Paloheimo oli vierailemassa jaksossa ja puhui elämän väljyydestä ja kauneudesta. Tunnistin samat teemat omassa ajattelussani ja olen jopa listannut tälle vuodelle kauneuden lisäämistä elämääni. Kauneudella tarkoitan kauniita asioita, tekoja, kohtaamisia ja ihmisiä. Sellaista kauneutta josta sanotaan että olipa kauniisti muotoiltu lause tai saunan jälkeen tukka märkänä että oletpa kaunis eikä niinkään ulkoista kauneutta vaan jotain sisältä kumpuavaa hyvyyttä ja onnea. Uskon että nämä kaksi teemaa, elämän väljyys ja kauneus mahdollistavat toisensa. Tarvitaan väljyyttä jotta voi huomata herkemmin kauneutta, mutta toisaalta kiireisessä arjessa eteen osunut kauneus voi pysäyttää ja luoda huomaamatta väljyyttä siihen hetkeen.
Väljyyden varmistaminen on ruuhkavuosissa aikalailla aina haastavaa. Jollei siihen aktiivisesti panosta niin hyvin nopeasti huomaa olevansa vyötäröä myöten tiukasti suossa. Kevään keikkuessa olen jälleen tunnistanut ajautuneeni koohottamaan eikä väljyydestä ole tietoakaan. Otin ei-lekan käteen ja aloin sanomaan kaikenlaisille menoille EI. Olen koittanut saada väljyyttä lisää, kiireettömiä iltoja ja rauhallisia hetkiä lasten kanssa tekemättä mitään. Myös kehoni sanoi EI ja jumitti niskan ja hartian niin että en päässyt mihinkään muualle kuin apteekkiin hakemaan lääkkeitä.
Kauneutta koen usein, viimeksi tänä aamuna kun katselin nukkuvaa lasta, tunsin pakahduttavaa onnea. Ulkoinen kauneus koetaan toisinaan turhamaisuutena tai että kauneus yhdistettynä älyyn on jotenkin mahdoton yhtälö eikä kauneus mahtuisi rationaaliseen ajatteluun. Kauneudella on negatiivisia kaikuja, en tiedä onko niitä meidän ajassamme enemmän kuin vaikka antiikin kreikassa, mutta tuntuu että suorittaminen ja tehostaminen ajavat kauneuden yli. Luulen että tämä on osaltaan saanut itseni pohtimaan kauneutta ja aktiivisesti valitsemaan sitä lisää elämääni. Suhteeni kauneuteen onkin hieman kompleksinen. Kauneus on ikäänkuin vastalause.
NOUSSEET FIILIKSET:
Blogin kirjoittaminen on luullakseni auttanut minua kuljettamaan omaa ajatteluani eri suuntiin. On ollut kiinnostavaa palata omien ajatusten pariin tai muistella mitä mieltä olinkaan jostain lukukokemuksesta. Laitoin tämän blogitekstin paranneltavaksi ChatGPTlle, tekstistä tuli niin ällön geneeristä etten kuitenkaan käyttänyt sitä. Vaikka tekstini ei aina ole kovin jäsenneltyä, ainakin siitä kuuluu oma ääneni eikä kolkon geneerinen puppu.
Kommentit
Lähetä kommentti