Kuolema on tähän astisessa elämässäni pysytellyt kaukana minusta. Tänä syksynä se on leijunut lähipiirin kautta muutaman askeleen lähemmäs kun läheinen ystäväni sairastui vakavasti ja toisen ystäväni perheenjäsen sai sairaskohtauksen. Molemmat tapaukset ovat epätodennäköisiä ja herättivät ajattelemaan kuinka elämä voi olla lyhyt eivätkä kaikki päädykään kiikkustuoliin muistoineen.
Ihmiset ympärilläni ovat reagoineet ikäviin uutisiin hyvin erilailla, joillain on suuri halu auttaa ja sitä kautta tuntea, että voivat itse vaikuttaa jotenkin tilanteeseen. Toisilla on herännyt iso huoli omasta terveydestä. Suru on vaikea tunne ja se voi aiheuttaa myös sulkeutumista, ikäviä asioita ei tee mieli ajatella tai työstää jolloin on helpompaa jättäytyä kauemmas.
Oma alkureaktioni oli perinteinen, "en halua että kuolet" -paniikki, eli omista peloistani lähtöisin oleva ajatus siitä mitä minä nyt menetän ja miten tämä sattuu minuun. Sitten vasta tuli tilaa ajatella asiaa sairastuneen näkökulmasta, mitä hän haluaa kuulla ja miten hän haluaa että olen läsnä. Ei varmaankaan paniikinomaisesti itkevänä myttynä...
Olen huomannut menneinä viikkoina miten omat tunteeni aaltoilevat, laimenevat ja voimistuvat. Toisinaan tuntuu siltä että tällaista tämä elämä on, myös sairaus ja kuolema kuuluvat siihen ja toisinaan taas en yhtään jaksa hyväksyä tilannetta vaan tekee mieli huutaa ja kieriskellä tässä vääryydessä. Usein voi vaikuttaa siihen mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta näissä tilanteissa on jättäydyttävä istumaan pelkääjän paikalle josta voi vaan tarkkailla mihin suuntaan seuraavaksi käännytään ja elää mukana ilossa ja synkemmissä hetkissä.
KITEYTYNEET AJATUKSET:
Vaikka tuntuu siltä, että turha stressata asioista joihin en voi vaikuttaa, käytännössä olen kuitenkin ollut aika väsynyt ja huolissani. Olen huomannut, että ehkä sittenkin täytyy antaa itselleen siimaa sen suhteen etten ole ihan normaalitilanteessa vaan henkisesti kuormittunut näistä ikävistä sattumista, mikä vaikuttaa myös arjen tilanteissa jaksamiseeni.
Kommentit
Lähetä kommentti