Ajatuksia luetusta kirjasta:
Avoimet suhteet, Mirja Hämäläinen, Kosmos 2020
Kaverini huuteli hyviä lukuvinkkejä meidän ystäväporukan whatsupissa ja sieltä tuli yhtenä suosituksena Riikka Suomisen Suhteellisen vapaata, joka on chick lit tyyliin kirjoitettu kevyt hupailu avoimesta suhteesta. Luin siis kirjan ja sillä oli mielestäni ohuelti tarinankerronnallisia meriittejä, mutta sitäkin enemmän tietopohjaista annettavaa parisuhteista. Tätä kautta tartuin Hämäläisen teokseen, johon Suominen viittasi kirjassaan useaan otteeseen.
Monogamia eli yksiavioisuus on vallitseva parisuhdenormi meidän yhteiskunnassamme. Se on kulttuurinen sopimus, joka on meille syntynyt aikanaan kirkon tarpeesta hallita yhteisöä. Kun mies avioituu, hän pysyy paikallaan eikä tappele kylillä. Tällöin kansaa on helpompi hallita ja pitää järjestystä yllä. Lisäksi perimisjärjestys on määritettävissä, eli kun ihminen asettui metsästäjä-keräilijästä yhteen paikkaan viljelemään maata, oli eduksi määritellä maan omistussuhteita avioliiton kautta. Sikäli edelleen ajankohtainen normi että yhteiskuntamme nojaa edelleen hyvin vahvasti omistajuuteen ja perinnön siirtämiseen isältä pojalle.
Sen sijaan ihmisen luotainen biologinen vietti ei välttämättä ohjaa pelkkään monogamiaan, vaan mahdollisimman tehokkaaseen suvun jatkamiseen, jota taas edesauttaisi paremmin parittelu useiden kumppaneiden kanssa. Nykyisellään tämäkin on ohitettavissa lapsiluvustaan ihanteen ollessa max 2.
Entäs sitten avoimet suhdemuodot, polyamoriasta swingaamiseen janalla on monia erilaisia sopimuksia järjestää ihmissuhteensa. Käytännössä parisuhdenormi on niin vahva käyttäytymismalli että muu on jäänyt marginaaliin. Romantiikka on edelleen parisuhteeseen kuuluvaa, kuten myös seksi. Hämäläinen ottaa kirjassaan hyvin neutraalin kulman avoimiin suhteisiin, kertomalla termit, viittaamalla aiheesta aiemmin kirjoitettuun sekä kokemusasiantuntijoiden pohdintoihin. Hän onnistuu kasaamaan mielestäni hyvän peruspaketin aiheesta.
Edelleen tämä kirja johdatti minut Riikka Suomisen YLE Areenasta löytyvän podcastin pariin, jonka yhdessä jaksossa Hämäläinen vieraili. Minulle jäi mieleen vahvasti jaksossa esitetty ajatus siitä miten ”moni asia voi olla samaan aikaan totta”. Rakastammehan lapsiammekin yhtä paljon, emmekä toista sisarista enemmän. Miksei myös rakkaussuhteissa olisi mahdollista rakastaa useampaa ihmistä samaan aikaan?
NOUSSEET AJATUKSET:
Maailma saattaa pikkuhiljaa muuttua avoimempaan suuntaan tämän(kin) suhteen. Kun olen maininnut avoimista suhteista, olen saanut usealta kuplastani kuulla että ”sehän on trendikästä nykyään” eli ehkä siitä tulee hiljalleen yhtä normaalia kuin vaikka homoseksuaalisuudesta edellisten vuosikymmenten kuluessa. Sepä vasta olisi juhlimisen paikka! Enemmän rakkautta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti