Lapin matkailu talvella on ollut minulle vaikeasti lähestyttävä konsepti. Tykkään murtomaahiihdosta ja hiihdän etelässä talvisin, mutta en ole oikein tajunnut miksi pitäisi lähteä tuhannen kilometrin päähän ladulle. En myöskään laskettele joten senkään puoleen Lappi ei ole houkutellut. Olen retkeillyt pohjoisessa kesäisin ja alkusyksystä rinkan ja teltan kanssa ja se on ollut aina mahtavaa joten ei minulla siis ole mitään Lappia vastaan.
Maaliskuun alussa lähdin kuitenkin hiihtolomalle Pallakselle kahden ystävän kanssa ja oli ihana loma! Tajusin myös sen hiihdon viehätyksen kun latuja riittää koko päivän reissulle hiihdettäväksi ja maisemat on upeat. Samalla sain kiinni siitä, miksi olen karttanut Lapin matkailua talvella. Minulla on lapsuudesta kaksi huonoa perhelomakokemusta Saariselältä ja Rukalta joihin mentiin riitelemään eikä rentoutumaan sekä siihen lisätty nuorena aikuisena tehty uuden vuoden reissu Rukalle, josta lähdettiin silloisen poikaystävän kiukuttelun takia synkissä tunnelmissa ennen loman loppua takaisin etelään. Näiden perusteella Lappi talvisaikaan oli paska. Tarvittiin siis tällainen korjaava kiva kokemus jotta saatoin tajuta mistä tämä aiempi epäluuloisuus johtui.
Hiihto, sauna, ruoka, nukkuminen. Toista. Nyt tajuan konseptin ja se toimii oikein hyvin. Myös se, että lomalla voi vaan olla ilman mitään erityistä tekemistä, valkeni minulle. Eli ei oikeasti tarvitse ravata nähtävyyksissä tai vierailuilla vaan ihan vaan urheilla ja nukkua aamulla pitkään. Ystäväni sanoikin ladulla että hän pystyy kuulemaan kuinka hermosto rauhoittuu niissä maisemissa.
NOUSSEET AJATUKSET:
Suostun ensimmäistä kertaa ensi talvena lähtemään perhelomalle Lappiin. Parantuminen on alkanut. Uudet perinteisen sukset on kuitenkin hankittava ettei mieli vahingossakaan lipsahda huonoihin viboihin suksen lipsuessa. Ensimmäisen maailman ongelma Lapin traumasta otettu käsittelyyn. Ylös ja etiäppäin.
Kommentit
Lähetä kommentti