Loppuunkulutus

Kirja-arvostelu:

Kaikki kuluttamisesta, Julia Thuren, Gummerus Kustannus Oy 2021

Esikoisen vauva-aikana hankin juoksukärryt ja houkuttelin äitiyslomalla olevan ystäväni mukaan lenkeille. Eräällä vaunulenkillä ystäväni kertoi että hän oli harkinnut alkavansa käyttää vähän likaisia vaatteita koko perheellä välttääkseen loputonta pyykinpesua. Tämä oli toki puoliksi vitsi mutta tarkemmin ajateltuna hän osui oikeaan. Lukiessani Thurenin kirjasta että saippuan valmistajat ovat istuttaneet meihin tavan peseytyä päivittäin jotta pesuaineiden kulutus taataan, tajusin että samoinhan on myös vaatteiden laita. Eihän niitä oikeasti tarvitse pestä, korkeintaan tuulettaa. Ennen käytiin kerran viikossa saunassa ja ihmisen hajuun totuttiin. Jos jätetään vaatteen tuotannon ympäristökuorma huomioimatta, niin suurin ympäristöä kuluttava tekijä on vaatteen pesu, tällä on siis merkitystä. En ole toistaiseksi huomannut että ystäväni vaatteet olisivat likaisemmat kuin ennen. Luettuani Thurenin kirjan päätin kuitenkin jatkossa olla oman pyykkikorini suhteen valikoivampi ja pestä lenkkivaatteetkin harvemmin.

Vaatteiden pesuvälin harventaminen on kuitenkin aika pieni kulutusteko, mutta ajattelen, että siirrän sitä kautta ekologisempia toimintatapoja seuraavalle sukupolvelle. Thuren pohtii pienten lasten äitinä samoja asioita kuin minäkin, miten välttää syntymäpäivien rojukuormaa ja kuinka jaksaa etsiä lapsille käytettynä vaatteet joka vuodenaikaan. Usein jaksan, koska tiedän että vaihtoehto on se, että puoliso kantaa kaiken uutena kotiin ja valittaa kun ei ole liharuokaa. Hänen tottumuksiin en voi enää vaikuttaa mutta lapsiemme valintoihin toivottavasti voin. 

Kirja tarjoili minulle ajatuksen siitä, että elämällä arvojeni mukaista elämää olen onnellisempi. Silloin minun ei tarvitse kieriskellä arvoristiriidassa ja koittaa perustella mannerten välisen lennon ja kesämökin tarpeellisuutta. Vaikka välillä toimintani tuntuisi itsestäni jeesustelulta niin oikeastaan toimin vain arvojeni ohjaamana. Thuren mainitsee esimerkkinä ystävien kanssa tehdyt matkat jotka hänen kohdallaan suuntautuvat kotimaahan. Tässä on vaikea ristiriitatilanne minulle, haluan viettää aikaa ystävieni kanssa mutta en voi vaatia että menemme Punkaharjulle Lissabonin sijaan joten jäänkö pois reissulta vai lennänkö arvojeni vastaisesti kaupunkilomalle. Kumpi arvo, ystävyys vai kulutuksen minimointi ja ekologisuus painaa enemmän? Toisaalta ehkä ystäväni ymmärtävät etten osallistu eivätkä katoa elämästäni vaikken lähdekään kaupunkilomalle. Tuntuu silti jotenkin hurskastelulta, jatkan jaakobinpainiani ja odotan että universumi ja intuitio kertoo vastauksen.

Mietin aidosti pystyisinkö lentämään vain kerran vuodessa lomalle? Työn puolesta minun ei enää tarvitse lentää lainkaan, lomien suhteen ehkä talvella kaipaisin aurinkoa mutta kesät kellun itämerellä joten tavoite voisi olla mahdollinen. Edellisen neljän vuoden aikana se on onnistunut, miksei tulevienkin vuosien.

NOUSSEET OIVALLUKSET

En ole minimalisti, enkä aina osta edes kestävää ja kallista. Koitan ostaa käytettyä ja pitää huolta tavaroista ja vaatteista niin että ne kestävät, mutta kuten Thuren, häpeän silti välillä muodista poistunutta untuvatakkiani. Absurdia. 50-luvulla syntyneet vanhempani ovat pinonneet talon, asunnon, autotallit ja varastot täyteen roinaa, yritän päinvastaista, kerrostalon rajalliset säilytystilat siivittävät onnistumistani. Laitoin moottoripyörätakin myyntiin mutta golfbägi on vielä ullakon häkkivarastossa.