Kirja-arvostelu:
Hyvän historia - Rutger Bregman (Atena Kustannus Oy, 2020)
Kirjassa on mukaansa tempaavia tarinoita ja todisteita siitä, miksi useimpiin asioihin kannattaa suhtautua myönteisesti ja uskoa ihmisten tarkoittavan hyvää, sillä niin he useimmiten todella tekevät, vaikka olemme epäluuloisia kaikkea ja kaikkia kohtaan.
Kauppatieteitä opiskelleena ajatus ihmisestä oman edun maksimoijana on minulle itsestäänselvä, sillä näin on opetettu. Bregman kuitenkin osoittaa, että ihmiskuvamme on väärä, oletus egoistisesta olennosta ei pidä paikkaansa vaan ihminen lajina on selvinnyt ja kukoistaa juuri ystävällisyytensä ansiosta.
Olemme ”homo puppy”, domestikoituneita vauvankasvoisia ihmisapinoita, kuten Bregman luonnehtii. Haluamme auttaa toisia emmekä luonnostaan ole julmia lajitovereita kohtaan. Bregman osoittaa tämän lukuisten esimerkkien kautta, kuten kertomalla mitä oikeasti tapahtui kärpästen herrassa eli lasten joutuessa yksin autiolle saarelle: kaikki auttoivat toisiaan ja jos tuli riitaa, vetäydyttiin miettimään ja sen jälkeen sovittiin eikä sodittu.
Mitä kauempana olemme toisesta kansasta, ryhmästä tai ihmisestä, sitä varautuneemmin suhtaudumme. Kun ihminen on lähellä ja jakaa arkitodellisuuden kanssamme, luotamme häneen. Tämä sosiaalinen ulottuvuus selittää Bregmanin mukaan miksi johtajat, jotka ovat kaukana konfliktista, haluavat jatkaa sitä ja ne jotka ovat konfliktia ja osapuolia lähellä useimmiten haluavat lopettaa sen. Kuten ensimmäisen maailmansodan sotilaat jotka nousivat juoksuhaudoista juhlimaan joulua vihollisen kanssa.
NOUSSEET AJATUKSET:
”Ennen oli paremmin” ei pidä paikkaansa vaan elämä on tosiasiallisesti koko ajan parempaa kuin ennen. Ehkä seuraava askel on, että muutamme ihmiskuvaamme ja siten myös yhteiskuntaamme alkaen uskoa toisistamme ensisijaisesti hyvää. Ainakin omassa mikroympäristössä voisin pyrkiä muistamaan tämän näkökulman.
Olen heitä jotka ajattelevat realistin tarkoittavan yhtäkuin pessimisti ja että on parempi suhtautua varauksella tilanteisiin. Ei ole edes käynyt mielessä että voisin kokeilla päinvastaista suhtautumista eli ensisijaisesti luottaa ja jos tulenkin huijatuksi, tai joku varastaa laukkuni, niin kääntäisin ajatukseni niin että onneksi kaikki aiemmat kerrat luotin ihmisiin ja nyt tämä huono onni oli vain sattumaa kuin että olisin pilannut monta hetkeä jännittäen ja jättänyt jopa menemättä kohtaamisiin peläten petkuttajia. Onnistuisikohan?
Kommentit
Lähetä kommentti