Ehditään elää

 

Ajatuksia luetusta kirjasta:

 

Juha T. Hakala - Vähemmällä enemmän - Miksi pienet askelet ovat hyvästä ja liiallinen kunnianhimo pahasta (Alma Talent, 2021)

 

Laitan varaukseen, ikäänkuin muistilistaan, Helsingin kirjastojen tarjoaman Taskukirjasto sovelluksen kautta kirjat jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Tämän kirjan varasin noin vuosi sitten ja nyt sain sen luettavaksi, ilmeisen suosittu teos. Tätä ennen luin myös Hakalan Kohtuuden kirja - nimistä kirjaa vuodelta 2016, samaa aihetta käsittelevä muttei onnistunut tiivistämään asioita yhtä hyvin kuin Vähemmällä enemmän ja jäi minulta kesken. Hakalan tyyli on höpöttelevä enkä oikein jaksa innostua siitä, lukisin mieluiten hiottuja lauseita joista turhat jaarittelut ja välihuomiot on karsittu, ehkä tässä tyylissä on haettu kansanomaisuutta mutta se särähtää minulle liikaa tällaisessa tietokirjassa. Lähdeviitteet ja jutustelu ei toimi lomittain toistensa kanssa. Huolimatta tästä, Hakala käsittelee kunnianhimoa monesta eri näkökulmasta ja tapausesimerkkien avulla asia jää mieleen. Kuten että Andre Agassin menestyksen taustalla oli hänen isänsä kunnianhimo tai pikemminkin ahneus ja Andre itse vihasi tenniksen pelaamista.

 

Olen opiskellut Lean ajattelua ja siinä yhteydessä kuullut myös Kaizen-ajattelusta. Hakala nostaa esiin tämän pienten askelten opin tärkeyden. ”Kai” tarkoittaa muutosta ja ”zen” viisautta, eli kyseessä on viisas muutos jonka avulla monien pienten muutosten kumuloitumisen kautta saavutetaan suuri vaikutus. Kannattaisi siis asettaa pieniä tavoitteita ja ottaa pieniä askelia kohti tavoitteita eikä musertua suurten virstanpylväiden painon alle. Tunnustan että tässä minulla on PALJON harjoiteltavaa. En ole yhtään zen vaan aina kärsimätön ja haluaisin kaiken tapahtuvan heti. Kirjassa oli jonkun ohjelmisto-osaaja Hannelen kommentti siitä miten hän ajattelee vain tämän päivän tai korkeintaan huomisen tehtäviä kerrallaan ja heittää kokonaan valmiin lopputuotoksen mielestään. Hannele tekee pomodoro-tekniikalla töitä ja homma etenee väistämättä. Tästä inspiroituneena kokeilin pomodoroa itsekin ja tulin Hannelen kanssa samaan lopputulokseen. Tekemällä 25 minuuttia kerrallaan homma etenee väkisinkin ja jo neljä tällaista pomodoroa putkeen, on kasassa koodia ja homma edennyt jo hyvän matkaa. Pienten askelten voima tuli todistettua.

 

Kirjan lopettaa Hakalan toive siitä että pandemia olisi opettanut meille ettei tarvitse koohottaa ja kuluttaa koko ajan enemmän eikä “sinun tarvitse olla ammattilainen eikä minkään alan spesialisti” vaan että “pieni arki voi olla arvokas”. Koronakeväänä leivoin leipää ja olin lasten kanssa kotona kun päiväkoti oli kiinni ja toivoin samoin kuin Hakala että oppisimme jotain. Luulen kuitenkin että ihmisen ahneus voittaa, edellinen black week oli kuulemma kaikkien aikojen ennätys.

 

NOUSSEET AJATUKSET:

Eläköön Taskukirjasto! Täytyy pitää mielessä kymmenvuotistavoitteet ja kulkea askel kerrallaan. Onneksi en ole Andre Agassin tavoin isäni ahneuden vanki, vaikkakin itse asetetut tavoitteeni olen saavuttanut tähän mennessä niin aion tehdä tavoitteiden aikavälistä sen verran pidemmän ettei tarvitse enää koohottaa niin rutosti vaan otan Dalai Laman sanoista vaarin:

“Hän elää kuin ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuitenkin kuolee, ehtimättä elää lainkaan.”